Kartanpiirtäjän meno - paluu 4.9. - 29.9. 2024

Näyttelyni teosten sarja alkoi kehkeytyä kolme vuotta sitten ja sysäyksenä tälle kokonaisuudelle ovat toimineet pysyviä jälkiä jättäneet kaupunkitilojen kokemukset, liittyen ajatuksiin yhteisten jaettujen tilojen monitahoisista merkityksistä. Lähtökohtieni taustalle asettuu luontevasti seuraava: 

*"Tilalla on voima säilyttää, tuottaa ja palauttaa mieliin muistoja. Tilan ja muistin välillä vallitsee voimakas yhteys.”
”Kun kävelen kaupungin kaduilla, ovat katujen merkitykset kerrostuneet omista henkilökohtaisista kokemuksistani ja muistoistani sekä kaupungin ja siellä asuvien ihmisten kohtaamisista ja moniulotteisista historioista. Aivan vastaavasti ne ovat kerrostuneet jokaiselle kaupungin asukkaalle ja kävijälle.”
”Eletyn tilan ajatus korostaa merkitysten ruumiillisuutta, paikantuneisuutta ja jatkuvasti muuttuvaa luonnetta – koko ajan kehkeytymässä olevaa tilaa.” kirjoittaa Kirsi Saarikangas."*

Jalan kulkuja sekä eräs utopia

Näyttelyni otsikon alla elää vaihtelevista dokumenttien lähteistä ammentava, kollaasinomainen työskentelyn tapani, jossa kukin teos saa luvan muotoutua yksilöllisesti. Klassisista  katuverkostojen kaavajärjestyksistä piirtyy esiin kulkureittejä, toisaalla kaupunkien jokisuistojen topografiaa muovaa päättymätön vesien liike. Eräässä teosrakenteessa taas toisensa kohtaavat 1960-luvun kaupunki-utopisti Walter Jonasin villi idea; suppilokaupunki Intrapolis sekä laavatuhkan alta esiin kaivettu roomalainen katukaavoitus. Maalauksen ja piirustuksen osuudet sarjan teoksissa lomittuvat toisiinsa, ja minä sekä tarvitsen niitä molempia että olen hyvin kotonani niiden yhteispelissä.

Huomaan usein palaavani kirjailija Eeva-Liisa Manneriin, joka on käsitellyt tilan ja muistin yhteen solmiutuvia suhteita esimerkiksi tekstissään Toreja, kaikuja kokoelmasta Kirjoitettu kivi. Alla ote.

..”Nyt olen torilla ja koen identisyyden hetken, sillä tori on minussa, olen itse tori.
Tämä samastuminen edellyttää kuitenkin toista toria, joka on ollut olemassa tätä ennen, mutta jonka avaruus ajassa ja paikassa on häiriytynyt; se on enää muistissani –Mikä näistä toreista on todellisempi? En tiedä, eikä sillä ole väliäkään; minun mielessäni ne yhtyvät, atmosfääri on sama. Todellisuus ei ole ympärillä, todellisuus on muistissani ja tämä lämmin sininen tori tässä on myös nuo toiset, jo luovutetut torit.”

Helsingissä 10.8. 2024
Pirkko Rantatorikka