Tulosta
Ruumiillisuuden historiasta 1995
Ruumiillisuuden historiasta 1995

 

Ylitorniosta kotoisin oleva Pirkko Rantatorikka valmistui Suomen Taideakatemian koulusta 1982. Hän on taidemaalari, jonka tuotannossa henkilöhistoria yhdistyy saumattomasti maailmanhistoriaan ja yksityinen kokemus kohtaa historian kulloisetkin hegemonialliset tulkinnat siitä, miten maailma on, miten sen on tulkittu tai kuviteltu olevan ja miten sen mahdollisesti tulisi olla. Kyse on myös näiden tulkintojen myöhemmästä elämästä historian säikeissä ja nykyhetkessä.

Rantatorikan työskentelyn lähtökohta on useimmiten henkilökohtainen kokemus - oli sitten kyse lapsuuden muistosta, päivälehdestä luetuista uutisista tai siitä, mitä laskeutuvan lentokoneen ikkunasta näkyy. Hänelle esimerkiksi sota Balkanilla on samanaikaisesti kokemus aamiaispöydässä lehden äärellä, lapsen muisto isän sotajutuista ja maailmanpoliittinen asia, johon taiteilijan omatunto pakottaa ottamaan kantaa.

Näin taiteilija on kuin polttopiste, jossa pienet ja suuret tarinat kohtaavat. Täten sota ei ole vain miesten maailmaa, jota vain miehet osaisivat kuvata. Arjen historia, lapsen muistot, huoli maailman tilasta ja kaikkien jakamat erilaiset tunnekokemukset saivat Rantatorikan esimerkiksi valmistamaan laajan maalaussarjan Sotajuttuja, joka oli esillä osuvasti päämajakaupunki Mikkelissä vuonna 1993.

Rantatorikan usein hyvinkin henkilökohtainen tematiikka ei kuitenkaan jää koskaan pelkästään sentimentaaliseksi. Hän ei kuvita nostalgisesti muistojaan tai korosta narsistisesti kokemuksiaan. Hänen teostensa lähtökohta saattaa olla varsin arkinen, esimerkiksi muisto lapsuuden koulunpenkiltä, ja yhtäkkiä hän onkin älyllisesti virittyneenä taiteilijana löytänyt linjan välittömästi ja toisinaan ehkä hieman yllättävästikin esimerkiksi valistusfilosofian historialliseen perintöön. Denis Diderot, Jaakko Juteini ja suomalainen kansakoulu ovat samaa maailmaa. Yksityinen kokemus muuttuu hänen käsissään aina yleiseksi, jaettavaksi. Vieraammankaan katsojan ei ole vaikea löytää Rantatorikan teoksista tarttumakohtia.

Rantatorikan työskentelylle ominaista on monikerroksellisuus, joka ei kuitenkaan tee teoksista vaikeasti luettavia tai hankalasti ymmärrettäviä. Hän yhdistää maalaustekniikkaansa historiallista kuvastoa, merkkejä, ornamentiikkaa, karttoja ja myös valokuvia. Hän käsittelee yleisesti jaettuja symboleja, länsimaisen kulttuurihistorian vakiintuneita tapoja esittää maailman ja sen olioiden rakenteita.

Vaikka Rantatorikan teoksissa on aina kyse useamman näkökulman, useamman tulkintamallin simultaanisesta esittämisestä, eivät ne koskaan jää sattumanvaraiseksi leikittelyksi irrallisilla osasilla. Teosten varsinainen simultaanisuus syntyykin taiteilijuuden kautta. Nykytaiteen materiaalien moninaisuudessa ei sovi unohtaa sitä, että maalaustaidekin on yksi niistä traditioista, johon taiteilijan on otettava kantaa. Rantatorikka onkin viime kädessä aina myös taidemaalari, jolle maalausalusta on tarinoiden kohtaamispaikan lisäksi myös maalauksellisten ongelmien risteyskohta.

Otso Kantokorpi  /  Pinx Maalaustaide Suomessa osa 5 Tarinankertojia WG

 

Bauhausia botaniikkaa 1997 valokuvakollaasi
Bauhausia botaniikkaa 1997 valokuvakollaasi